”HULLUNA NE MUA PITÄÄ”

”Naapurin nuori herra istuu sinisessä autossaan jo kolmatta tuntia ja kuuntelee musiikkia, onkohan sillä kaikki ihan kunnossa”

Melkein voisin ajatella naapurin tädin ajattelevan näin kun katselee keittiönsä ikkunasta pihalle. Mutta kun hifiharrastaja on uusia leluja hommannut, niin niiden kanssa pitää sitten leikkiä. Onneksi akku on osoittautunut hyvin pitkäkestoiseksi, joten pidemmätkään kuuntelu– ja säätösessiot eivät aiheuta pieniä perkeleitä silloin kun pitäisi jonnekin lähteä.

Jokainen tätä tarinaa lukeva autohifistiksi itsensä tunnustautuva, jolla on käytössään nuo maagiset kolme kirjainta (dsp) omaava laite, tietää että loppua ei näy. Tämä on totisesti aivan itse aiheutettua ja tuo loppujen lopuksi pelkästään mielihyvää, ainakin hetkeksi jolloin luulee asioiden olevan kunnossa. Soittopelithän voi säätää ”vähän sinne päin” ja olla tyytyväinen jos ei paremmasta tiedä. Mutta kun ne kerran onnistuu saamaan lähelle oikeata totuutta, muuttuu ajatus hyvästä toistosta täysin. Joskus joku silloin tällöin kyselee, että ”mitä autohifi sinulle antaa?” Vastaukseksi voi hyvinkin kertoa sen, että kuvittele vaikka Dire Straits soittelemaan auton konepellille ja Knopflerin Markki laulamaan keulamerkin kohdalle sen sijaan, että ääni tulisi suoraan kaiuttimista a-pilarin juuresta. Perkele että se on kivaa pitkillä matkoilla.

ITSE SÄÄTÖASIAA

Nojuu, avautumisen jälkeen voidaan puhua Ventosta ja uudesta Alpinen prossusta joka avasi Genesiksen vahvistimien lailla aivan uusia maailmoja toistossa. Pioneerin kanssa ei pystynyt tekemään asioita, joihin nykyinen prossu pystyy. Ihmetystä herättää se, että 5 millisekunnin viiveen muutaminen, saa Hynysenkin siirtymään jalkojen juuresta konepellin päälle tuosta vain. Oikeastaan säätömahdollisuuksia on niin paljon, että pitää yrittää hillitä himoaan ja antaa itseni ymmärtää, että homma on hyvin kohdallaan näihin puutteisiin nähden, mitä muussa laitteistossa on. Suurimpana ongelmana siis midbassojen asennuksen tukevuus.

Säätömetodina viiveiden kanssa olen pitänyt sitä, että ensiksi sovitetaan etupään midit subwooferin kanssa samoihin. Sitten subbari hiljaiseksi ja etsitään diskanttien ja midien välille alkajaisiksi sopiva yhteisviive. Tämän jälkeen viivästän oikean etumidin vasempaan nähden diskantit hiljaisena siten, että solisti jodlaa keskellä  äänikenttää, mielellään jo tässä vaiheessa mahdollisimman korkealla.

Diskantit taas mukaan ja vasen diskantti hienosäädetään samaan tahtiin vasemman midin kanssa, jonka jälkeen säädetään vielä oikea diskantti vasempaan diskanttiin nähden kohdalleen. Tämä tehdään mielellään midbassot hiljaisena siten, että laulaja pysyy keskellä kojelautaa. Tämän jälkeen diskantit voi vielä hienosovittaa mideihin nähden,  ja avot’, homma on alkajaisiksi kunnossa. Tämän ensisession jälkeen homma sitten aiheuttaa harmaita hiuksia ja armotonta säätämistä sekä aikaviiveiden sovittelua, mutta siitä se pikku hiljaa syntyy. Tämä pieni ohje on siis aktiiviselle 2-tie etupäälle ja subwooferille. Aktiivisen 3-tienetupäänkin säätö onnistuu tietty samoilla metodeilla.

© Tomi Talja 2010